Tänään mietin kotiin tullessa, että ennen pelotti myöhäisissä iltajunissa humalainen nuoriso ja lähiön pimeillä kaduilla kasvottomat murhaajat, mutta ei enää. Älä katso silmiin, älä puhu, älä vilkuile taakse, näytä siltä, että tiedät mitä teet mihin meet. Minä aina katson ihmisiä silmiin, kuuntelen juoppojen salaliittoteorioita ja tänäänkin pysähdyin lähiöbaarin eteen katselemaan kun siili pinkoi henkensä edestä pakoon. Neljä ja puoli vuotta kaupungissa lienee tehnyt tehtävänsä.
Ja tytöt! Hame on liian lyhyt jos sitä on jatkuvasti kiskottava alaspäin ja mitkä tahansa korot liian korkeat jos niillä ei osaa kävellä. Ei tarvitse kuin muistaa ryhti, lantion luontainen liike ja polvien liiallisen koukistelun välttäminen. Onpahan tämäkin. Tytöt, ootte ihania, oikeesti, pukeutukaa miten pukeudutte, kunhan ootte comfortable in your own skin.
Onneton päivä, onnellinen ilta: sain Wall-e:n, väkivaltakahvia, palaneet sormet ja sen <3 siilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti